Viittäkymppiä

Torstaina lähden mieheni kanssa Budapestiin pitkäksi viikonlopuksi. Tämä on ensimmäinen kerta, mutta ainakin kuvista kaupunki näyttää viihtyisältä. Ystäväni ovat myös kehuneet paikkaa. Aina matkustaminen vieraaseen paikkaan hieman jännittää, varsinkin kun minulla on tosi huono kielitaito. Ymmärrän enemmän, mutta sanavarastoni on aika onneton. Olen silti pärjännyt erilaisissa paikoissa tähänkin asti, niin eiköhän tästäkin taas selvitä.   Jännä juttu, vaikka toisaalta pelottaa matkustaa, niin silti halu tutustua uusiin paikkoihin on niin suuri, että on pakko päästä matkalle. Tutustun aina kohteisiin etukäteen ja osa matkaa onkin suunnittelu, mihin mennään ja mitä tehdään. Kirjaston matkaoppaita lainaan usein kun vasta mietin vaihtoehtoja, mihin seuraavaksi voisi matkata. Tällä kertaa aiomme tutkia kaupunkia rauhallisesti ja nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta.

Kevättä ja lämpöä kohti pitäisi tähän aikaan vuodesta mennä jo kovaa vauhtia.  Maasta yrittää epätoivoisesti krookus jo nostaa päätään.  Metsässä lintujen laulua kuunnellessa tajuaa kevään tulleen, mutta luminen jäinen maa, pakkasasteet sekä pohjoistuuli saavat muistelema an kuukauden takaisia säätiloja. Itsellä herää ajatus, mistä tällainen kylmyys johtuu. Aiempina vuosina ilmastonmuutos on ollut jatkuvasti uutisissa, tänä keväänä ei siltä saralta ole kuulunut mitään, onko nykyiset säät jo niin tavanomaisia, ettei niillä ole uutisarvoa. Kahden lapsen mummina miettii minkälaisen maailman jätämme lapsenlapsillemme, ja mitä voisimme sen hyväksi tehdä. Vai voiko yksittäinen ihminen saada mitään aikaiseksi.